Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Kommentaari

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Joh. 16:1-33)

 

1.Jeesus oli puhunut opetuslapsille maailman vihasta ja auttanut heitä ymmärtämään, mitä se merkitsi. Maailman viha johtuu siitä, että opetuslapset kuuluvat Jeesukselle. Näiden tietojen oli määrä vahvistaa heitä vastaisuudessa. Heidän ei tarvitsisi yllättyä ja hämmentyä saadessaan kokea vastustusta. He olivat koko ajan eläneet odotuksessa, joka perustui heidät vallanneeseen maalliseen Messias-unelmaan. Mutta juutalaiset eivät kääntyneet. Päinvastoin he vainosivat heidän Mestariaan ja surmasivat hänet. Tulevaisuudessa he vainoaisivat niitä, jotka uskoivat häneen. Tämä saattaisi johtaa epätoivoon ja uskon heikkenemiseen. Mutta Jeesuksen sanojen ansiosta yksikään opetuslapsi ei ollut epätietoinen siitä, mitä Jeesuksen seuraaminen merkitsi.

2.Nyt Jeesus mainitsi ankarimmat vainon muodot. Synagoogasta erotetuksi joutuminen maassa, jossa lähes kaikki olivat juutalaisia, oli ankara tuomio. Se merkitsi eristämistä valitun Jumalan kansan yhteydestä, uskonnollista ja sosiaalista heitteillejättöä. Samalla kristityt menettivät sen suojan, joka juutalaisuudella Rooman tunnustamana uskontona oli. Jotkut luulivat palvelevansa Jumalaa vainoamalla henkeen ja vereen asti Jeesukseen uskovia - yhtenä esimerkkinä Saulus, Apt 9:1 ss.

3.Jeesuksen sanoja ei pidä käsittää vainoojien puolustukseksi. Sen sijaan tämä selitys korostaa heidän syyllisyyttään. Jeesus oli Jumalan lopullinen ilmoitus (17:3), ja juuri sen he olivat hylänneet.

4.Jeesus jakoi varustukset ennen taistelun alkamista. Hän piti huolen siitä, että he olivat valmiit koettelemuksen tullessa. "Minä olin teidän kanssanne" ei tarkoita, ettei hän olisi heidän luonaan kärsimyksen aikana. Hän olisi aina heidän kanssaan (Matt 28:20). Mutta tähän saakka hän oli ollut näkyvänä heidän keskellään, ja silloin viha oli kohdistunut Jeesukseen. Vainoojat eivät välittäneet opetuslapsista niin kauan kuin Mestari oli paikalla. Nyt kävisi toisin, ja he tarvitsivat Jeesuksen sanojen antamaa tukea.

5.Jeesus oli nyt suorittanut tehtävänsä loppuun. Niinpä hänen ei ollut tarpeellista viipyä maan päällä pitempään. Opetuslapset olivat niin oman neuvottomuutensa vallassa, etteivät pystyneet puhumaan hänen kanssaan hänen poismenostaan. He eivät edes kysyneet, minne hän meni. Pietarin kysymys 13:36:ssa tarkoitti muuta. Se ilmaisi lähinnä estelyä, ettei Jeesus lähtisi yksin. Tuomaksen sanat 14:5:ssä ilmaisivat alakuloisuutta ja tietämättömyyttä.

6.Sen sijaan että opetuslapset olisivat kysyneet saadakseen lohdutuksen ja ilon, he jäivät tietämättömyyteensä. Sen vuoksi heidät valtasi vain murhe hänen lähdöstään. Tämä oli varmasti masentavaa Jeesukselle, jolla oli kuitenkin kerrottavana heille monia iloisia ja valoisiakin näkymiä näinä viimeisinä hetkinä.

7."Kuitenkin" - te olette täynnä murhetta, mutta minulla on jotakin sanottavaa teille. Miten voisi olla heille "hyväksi", että Jeesus lähti heidän luotaan? Jeesus tiesi suurten siunausten odottavan heitä. Hän suorittaisi sovitustyön, nousisi kuolleista, astuisi taivaaseen ja lähettäisi sieltä Puolustajan (14:16; 15:26). Vrt. 7:39.

8.Pyhällä Hengellä on kahdenlainen tehtävä. Hänen vaikutustaan maailmassa kuvataan jakeissa 8-11, hänen sanomaansa opetuslapsille jakeissa 12-15. Hengellisen herätyksen tyypillinen piirre on, että Henki puhuu voimakkaasti sekä seurakunnalle että maailmalle, joka on pelastuksen tarpeessa.

9.Maailma on tietoinen synnistä, mutta se kieltäytyy tunnustamasta syntiään. Pyhä Henki vaikuttaa maailmassa sen järkyttävän tosiasian ymmärtämisen, että epäusko johtaa kadotukseen. Jeesuksen ja hänen pelastuksensa torjuminen on ratkaiseva synti.

10.Todellinen vanhurskaus perustuu Jeesuksen lunastustyöhön. Jumala vaatii läheisyyteensä pyrkivältä vanhurskautta, jota syntisellä ei itsessään ole, mutta jonka saamme omaksemme uskomalla Jeesukseen (Room 5:1). Jeesus on nyt Isän edessä Golgatalla saamine haavoineen ja todistaa, että vanhurskaus on hankittu koko ihmiskunnalle. Tästä vanhurskaudesta Puolustaja puhuu.

11.Tuomio on lunastustyön välttämätön päätös. Mutta se ei kohtaa parannukseen halukkaita syntisiä. Maailma saa Pyhän Hengen välityksellä tietää, että sen ruhtinas on tuomittu. Sen kohtalo on jo sinetöity Jeesuksen kuolemassa ja ylösnousemuksessa. Ainut keino välttää tuomio on tehdä tosi parannus ja rikkoa liitto tämän maailman ruhtinaan kanssa.

12.Nyt Jeesus alkaa puhua Pyhän Hengen työstä opetuslapsissa. Sen, mitä Jeesus ei voinut nyt sanoa, Pyhä Henki on ilmoittava myöhemmin. Jeesus olisi mielellään tahtonut sanoa enemmän, mutta hän otti huomioon opetuslasten tilan. He eivät olleet vain surun raskauttamia. Jeesuksen puhumat asiat täyttivät niin heidän mielensä, etteivät he pystyneet kestämään enempää.

13.Totuuden Henki on täydellinen johtaja, niin kuin Jeesus itsekin, joka on totuus (14:6). Mikään totuuden alue ei ole hänelle tuntematon. Pyhän Hengen lähde on sama, josta Jeesus ammensi kaiken, mitä hän puhui (12:49; 14:10 ja 24).

14.Pyhästä Hengestä käytetään pronominia "hän". Hän on persoona eikä mikään persoonaton, kuviteltu käsite. Hän voi ajatella, tuntea jne. Hän on omiensa luona ja tekee päätöksiä (Apt 15:28). Hän voi puhua (Apt 13:2). Hengen ehdottomasti tärkein tehtävä on esitellä ja kirkastaa Jeesusta, niin että ihmiset näkevät hänet ja hänen työnsä. "Minun omastani" voi tässä viitata pelastavaan totuuteen, joka on ruumiillistuneena Kristuksessa. Koko Uusi testamentti vahvistaa tämän. Yleisintä Pyhän Hengen toiminnassa on se, että hän kirkastaa Jeesusta.

15.Jotta edellisen jakeen sanojen »minun omastani» merkityksestä ei syntyisi pienintäkään epäilystä, Jeesus korostaa, että Isä on kaiken alkulähde. Isä ja Poika ovat yhtä (10:30), ja kaikki, mitä Isällä on, on myös Pojalla. Henki kirkastaa Jeesusta saattamalla hänen tekojaan tunnetuiksi.

Opetuslasten murhe ja ilo

16.Opetuslapsia oli kehotettu iloitsemaan Jeesuksen poismenosta (j. 7). Nyt hän lisäsi, että eron aika olisi lyhyt. Ensimmäinen "vähän aikaa" kestäisi vain pari vuorokautta. Tästä jakeeseen 19 sanontaa "vähän aikaa" käytetään seitsemän kertaa. Se merkitsee: 1) lyhyttä aikaa ennen Jeesuksen kuolinhetkeä; 2) Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen välistä lyhyttä aikaa; 3) lyhyttä aikaa Jeesuksen toiseen tulemukseen. Jäähyväispuhe ei kuvaa vain opetuslasten tilannetta Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen aikaan, vaan myös kaikkien opetuslasten asemaa jokaisessa sen jälkeisessä sukupolvessa.

17.Jakeesta 14:22 lähtien opetuslapset ovat kuunnelleet keskeyttämättä ja kyselemättä. Nyt he pohtivat ja kuiskailevat keskenään siitä, mitä Jeesus oli sanonut jakeissa 16 ja 10. Hän menisi Isän luo, mutta hänen poissaolonsa jäisi kuitenkin lyhyeksi. Sitä he eivät voineet käsittää. Hänen läsnäolonsa heidän luonaan Pyhän Hengen kautta oli heille vielä täydellinen arvoitus. He puhuivat keskenään, mutta Jeesus tiesi, mistä he puhuivat (j. 19).

18.Isän luo menemisestä voisi päätellä, että hän olisi ja pysyisi poissa. »Vähän aikaa» kuulostaa taas toiveikkaalta. Miten nämä kaikki tiedot oikein sopivat yhteen? Toinen kysymys oli: Jos hän kerran perustaisi valtakunnan, miksi hän sitten lainkaan lähtisi pois heidän luotaan?

19.Ennen kuin he rohkenivat kysyä, hän otti itse asian puheeksi heidän kanssaan. Ensin hän selitti sanontaa »vähän aikaa». Isän luo menemisestä hän puhui myöhemmin. Hän tiesi, mitä heidän mielessään liikkui.

20.Havahduttavaa aloitusta "totisesti" käyttäen Jeesus kertoi, etteivät he säästyisi hätäännykseltä ja surulta. Hänen ensimmäiset sanansa osoittivat tilanteen vakavuuden, ja hän näki kaiken yhtä selvästi kuin se olisi jo tapahtunut. "Itkeä (klaiè)" kuvaa suremiseen liittyvää itkua. Maailman iloitseminen ei ole vähäpätöinen asia. Vihamiesten ilo tekee opetuslasten itkun vieläkin katkerammaksi. Mutta äkkiä kuva muuttuu. Muutos ei johdu siitä, että he saavat voimaa voittaa surun. Sen sijaan surun aiheesta tuleekin pian suuri ilon aihe. He ymmärtävät Jeesuksen poismenosta koituvan siunauksen.

21.Tässä Jeesus käyttää kuvaa synnyttävästä naisesta osoittaakseen, että murhe voi kääntyä iloksi. Ensin tuska on ankara, mutta pian se muuttuu suureksi iloksi. Ilo on niin suuri, että lyhyt ahdistus jopa pian unohtuu kokonaan.

22.Jeesus antoi yksinkertaisen selityksen juuri käyttämäänsä vertauskuvaan. Lyhyt murheen ja tuskan aika alkaisi hänen jättäessään hyvästit. "Nyt" heillä oli murhe. Mutta pian he näkisivät hänet jälleen. Jakeiden 10 ja 16 vertailu osoittaa Jeesuksen ajatelleen sekä ylösnousemuksen jälkeistä näyttäytymistään heille että tuloaan Pyhän Hengen kautta heidän luokseen taivaaseen astumisensa jälkeen. Jeesuksen kirkastumiseen kuuluvat hänen ylösnousemuksensa, taivaaseen astumisensa ja Hengen vuodatus. Samoin kuin naisen synnytystuskat, heidänkin murheensa on todellinen. Mutta se päättyy pysyvään iloon.

23."Sinä päivänä" ei viittaa mihinkään tiettyyn päivään, vaan siihen aikaan, jolloin Jeesus on Hengen välityksellä opetuslastensa luona. Silloin heidän epävarmuutensa on poissa. Pyhä Henki opettaa heitä kaikessa. Kreikan sanojen "kysyä (erètaè)" ja "anoa (aiteè)" välillä on vivahde-ero. Edellinen tarkoittaa 'kysyä, tiedustella', jälkimmäinen 'esittää pyyntö, rukoilla'. Tähän lupaukseen liittyy ehto. Heidän oli rukoiltava Jeesuksen nimessä (14:13).

24.14:13-14:n mukaan on luonnollista rukoilla Jeesuksen nimessä. 15:16 ilmaisee saman asian. Jeesuksen nimessä rukoileminen ei merkitse sitä, että toistetaan rukouksessa lakkaamatta sanoja »Jeesuksen nimessä», vaan että sydämessä on Jeesuksen antama usko, niin että rukouksessakin vedotaan vain häneen ja hänen tekoonsa. "Tähän asti" ei tarkoita heidän laiminlyöneen jotakin aikaisemmassa rukouselämässään. Siihen asti he olivat luottaneet Vt:n lupauksiin ja anoneet niiden mukaisesti. Nyt nuo lupaukset olivat täyttyneet Kristuksessa, ja liitto oli sinetöitävä hänen verellään, 2 Kor 1:20. Nyt heillä oli uusi lähtökohta, kun he saivat vedota rukoillessaan Jeesuksen ansioon.

25.Tähän saakka Jeesus oli puhunut Isästä vertauskuvin, koska opetuslapsilla ei ollut kykyä ymmärtää todellisuutta. Nyt he pääsisivät pian yhteyteen Isän kanssa Pyhän Hengen kautta. "Aika" vastaa sanontaa »sinä päivänä» jakeissa 23 ja 26.

26.Jeesus vahvistaa sen, mitä oli sanonut jakeissa 23 ja 24. Häneen uskovat voivat päästä suoraan yhteyteen Isän kanssa sen perusteella, että he ovat yhtä Jeesuksen kanssa. He rukoilevat sopusoinnussa hänen ilmoituksensa kanssa ja hänen sovitustyönsä perusteella. He tuntevat Isän ja käyvät luottavin mielin hänen luoksensa Jeesuksen nimessä. Kun Jeesus sanoo, ettei hän rukoile Isää heidän edestään, se ei merkitse sitä, että hänen esirukoilijan tehtävänsä olisi lopussa. Hänen ei enää tarvitse edustaa heitä Isän edessä, koska he tuntevat Isän ja Isä rakastaa heitä (j. 27). Mutta meidän Ylimmäisenä pappinamme hän ei milloinkaan lakkaa rukoilemasta meidän puolestamme (Hebr 7:24-25).

27.Tämä on syy, miksi Jeesuksen ei tarvitse tukea opetuslapsiaan rukouksilla. Heillä on itsellään täysin avoin pääsy Isän luo. Isä rakastaa heitä sen tähden, että he rakastavat hänen Poikaansa (3:16).

28.Sanat "Isä" ja "maailma" mainitaan kaksi kertaa. Jeesus on lähtenyt Isän luota ja tullut maailmaan ja nyt hän jättää maailman palatakseen takaisin Isän luo.

29.Tästä ja kahdesta seuraavasta jakeesta ilmenee opetuslasten usko, mutta myös heidän uskonsa puutteellisuus. Nyt he ymmärsivät hänen opetuksensa tarkoituksen ja iloitsivat. Eikä asiaa enää avoimemmin voinut sanoa kuin Jeesus oli tässä sen ilmaissut. Opetuslapset eivät enää olleet pimeydessä. Heidän saamansa lohdutus oli riittävä, mutta kaikki vaikeudet eivät vielä olleet ohi.

30.Heihin teki suuren vaikutuksen sekä hänen puheensa selvyys että hänen sanojensa sisältö. Edelleen he olivat vakuuttuneita siitä, että hän tiesi kaiken. Heidän ei tarvinnut ajatella, että he paljastaisivat kysymyksillään oman tilansa. Hän tiesi joka tapauksessa, miten heidän laitansa oli. He päättivät huomautuksensa lausumalla viimeisen uskontunnustuksensa ennen Jeesuksen kuolemaa.

31.Jeesus vastasi: Uskotteko te nyt? Suomalainen käännös poikkeaa kreikankielisestä tekstistä, jossa on kysymysmerkki (myös Vulgatan sanamuoto on kysyvä: Modo creditis? Miten te uskotte?). Tämä tutkiva kysymys oli todella aiheellinen, sillä opetuslasten juuri tunnustama usko oli vain puolinainen. He tunnustivat Jeesuksen lähteneen Jumalan luota, mutta heillä ei ollut aavistustakaan siitä, että hän palaisi nyt Jumalan luo - ja millä tavalla! Ristin tien kulkien! (Vrt. Joh 6:62). Ks. myös Joh 17:8. - Jeesus antoi tunnustuksen 17:8 opetuslasten uskosta, mutta ennusti 16:32 välittömästi opetuslasten lankeamisen kavaltamisen hetkellä.

32."Katso" on varoitussana ennen pian tapahtuvia vaikeita ja hämmentäviä asioita. Pian Juudas suorittaisi tekonsa. Jeesuksen sanoissa ei ollut moitetta. Hän vain valmisti heitä siihen, mitä oli tuleva. "Hajotetaan" on passiivimuodossa. Joku pakottaisi heidät pakenemaan. Mutta vaikka Jeesus jäisikin »yksin», hän seisoisi paikallaan. Hän ei pakenisi.

33."Tänä" tarkoittaa koko jäähyväispuhetta. Koetuksen hetkellä hän selvitti opetuslapsille, että uskon täytyi perustua hänen voittoonsa maailmasta. Tämän voiton ansiosta he voisivat saada rauhan, vrt. 14:27, ja turvallisen mielen. Jeesus lausui nämä uskonvarmat sanat juuri ennen suurta koetuksen hetkeä.

 

Sivun alkuun

©2020 Kommentaari | JOHANNEKSEN EVANKELIUMI - suntuubi.com